Hämeenlinnalainen naislentopalloilu oli noussut pääsarjaan kaudeksi 1991-1992. Seitsemää mitalitonta kautta seurasi ensimmäinen mitali, pronssi, tätä kautta edeltävällä kaudella 1998-1999.
Kausi 1999-2000 huipentui sitten jo kultajuhliin Euran urheilutalolla 8. huhtikuuta 2000.
Tämän kauden jälkeen Hämeenlinnassa juhlittiin neljänä seuraavanakin kautena kultaa ja mitalia siitä eteenpäin jokaisena keväänä poislukien vain kevät 2013 (neljäs).
Dynastia oli siis syntynyt.
Vasta välierissä tuli tiukkaa
Tarmo-Volley selvitti runkosarjan puhtaalla pelillä voittaen jaksopelisysteemillä pelatut 16 ottelua häviten vain kolme jaksoa: Prihoille kaksi ja Kajolle yhden. Euran Raiku oli runkosarjan kakkonen (13-3) ja Joensuun Prihat (11-5) kolmas.
Suomen Cupissakin hämeenlinnalaiset juhlivat jo ensimmäistä kultaansa, kun Joensuun Prihat kaatui Helsingin urheiliutalolla pelatussa finaalissa ratkaisevassa katkaisuerässä 15-11.
Ylemmässä jatkosarjassa Tarmo-Volley kärsi kauden ensimmäisen tappionsa kotimaan kentillä, mutta pääsi siltä aloittamaan pudotuspelit ykköspaikalta.
Puolivälierissä Vaasan Vasama oli aseeton, Tarmo-Volley vei kaikki kolme peliä jaksoin 2-0 ilman erätappiota.
- Välieräsarja Someroa vastaan oli tiukka, vasta viidennessä välierässä nähtiin ratkaisu ja Hämeenkaaressa oli tuolloin 1100 katsojaa, muistelee joukkueen päävalmentaja kolmatta kauttaan toiminut 30-vuotias Antti Paananen keväällä reilut 20 vuotta myöhemmin.
Kotietu kesti läpi välieräsarjan, kaikki viisi peliä menivät 2-0.
Tarmo-Volleyn kultajoukkueen joukkuekuva 1999-2000 kaudelta
EuRa täräytti finaalit käyntiin voitolla - Määttä kovin luu
Finaaleissa Tarmo-Volleyta vastaan asettui Euran Raiku, jonka joukkue oli paikannut mainiosti mm. Riikka Lehtosen ja Loikkasen sisarusten lähdön maailmalle. Sana Catlaksa, Sirpa Lehtimäki, Hanna-Kaisa Torkkeli, Tanja Tuomela, Jutta Loukola, Marja Valkeavuori, Noora Nieminen etunenässä muodostivat kovan ryhmän Reima Antolan valmennuksessa. Ja olihan siellä huiman liigauran rakentavan Maria Tuomisenkin ensiaskeleet nähtynä.
Valitettavasti juuri kyseisen kauden tilastointia ei ole jäänyt historiankirjoihin jälkipelejä helpottamaan.
Finaali alkoivat yllätyksellä, kun Antolan joukot hakivat Hämeenkaaresta 2-0 -vierasvoiton ilman yhtään erätappiota. Paanasen leidit vastasivat kuitenkin heti seuraavana päivänä Eurassa samalla mitalla, tasoittaen voitot 1-1:een 2-0 -voitolla.
Kolmas peli Hämeenlinnassa käynnistyi EuRan viedessä avausjakson, mutta Tarmo-Volley kuittasi pelin tasoihin viemällä toisen. Ratkaisseessa katkaisuerässä kotijoukkue oli parempi 15-12 ja nappasi mestaruuden katkolle.
Kolme päivää myöhemmin Eurassa juhlitiin villisti hämeenlinnalaisten ensimmäistä mestaruutta. EuRa jakoi vielä puristaa lisäerässä avausjakson voiton peräti 7-0, mutta sen jälkeen peli kääntyi. Katkaisuerässä turvauduttiin jatkopallloille ja kausi oli paketiss numeroin 14-16.
Kiilaa-lehti kuvaili tapahtumia Erkki Kauppisen kynällä näin.
”Tarmo-Volleyn hyökkäyspeli usein vahvasti hakkuri Kadri Määtän harteilla. Hän oli tärkeässä roolissa myös viimeisessä ottelussa.
- Keskihyökkäystä emme pystyneet käyttämään tarpeeksi, myönsi Paananen.
Jatkossa Tarmo-Volleyn joukkueen kehittymisen ratkaisee tietysti kokoonpanon säilyvyys. Voi olla, että joku pelaajista siirtyy jo etelämmäs Eurooppaan.”
Samassa jutussa EuRan hopeajoukkueen valmentaja Reima Antola jakoi kiitosta.
”Tähän loppuottelusarjaan mahtui meiltä kolme hyvää ja yksi huono ottelu. Kun sillä saldolla häviää, voi vastustajan sanoa olleen parempi.”
Tarmo-Volleyn mestarijoukkue:
Kadri Määttä
Merja Jokela
Anu Hyvönen
Terhi-Maria Aurala
Sari Pakkanen
Elina Tuomola
Anna Salonen
Johanna Helppikangas
Terje Palu
Maarit Hietanen
Hilppa Tuomola
Päävalmentaja Antti Paananen
Apuvalmentaja Teemu Sarna
Ranskaan matkannut Määttä sekä Salonen ja Palu jättivät joukkueen seuraavaksi kaudeksi. Tilalle tuli passari Kiinasta ja yksi pelaaja hopeajoukkue EuRasta. Mutta se on jo toinen tarina, johon palaamme jatko-osissa.
Kauden liigapelaajana palkittiin Tarmo-Volley Kadri Määttä ja tulokkaana JymyJussien juuri 18 vuotta täyttänyt JymyJussien Annukka Talvitie. Kauden valmentajia valittiin viimeisen kerran vain yksi (tämän jälkeen naisten ja miesten valmentaja on valittu erikseen) ja pytyn nappasi Tarmo-Volleyn Paananen miesten valmentajien nenän edestä, kuten häntä ennen oli tehnyt vain Liisa Muikku 1995. Muikku, joka on edelleen tänäänkin ainoa vuoden valmentajana palkittu nainen.
Vuosituhannen ensimmäinen SM-Kulta on ratkennut Euran urheilutalolla hämeenlinnalaisten eduksi 8.4.2000
1999-2000 Antti Paananen, Tarmo-Volleyn päävalmentaja
Päävalmentaja Paananen muistelee, että alla oli kaksi kautta joukkueen rakennustyötä ja kyseiseen kauteen hämeenlinnalaiset lähyivät mestarisuosikkina.
- Kyseessä oli yhtenäinen, tasaisen ja kovaa harjoitteleva joukkue. Finaalisarja päättyi Euran uimahallin altaaseen. Osattiin juhlia, kuten varmaan nykyäänkin. Tuolloin pelattiin jaksopeliä, oli sen kokeilun toinen ja onneksi viimeinen kausi. Uutena saantönä syöttö sai osua verkkoon ja sai käyttää myös värillisiä palloja, Paananen poimii herkullisia yksitysikohtia kaudesta.
Mitkä olivat Paanasen mielestä tästä kaudesta alkanee hämeenlinnalaisen naislentopallon yhdeksän vuoden mittaisen finaaliputken mahdollistaneet tekijät.
- Seuran pitkäjänteinen työ taustojen ja kumppanuuksien rakentamisessa monista vaikeuksista huolimatta. Pentti Salonen oli alkuunpanevana voimana ja sen jälkeen Ville Kalliomäki pitkäaikaisena osaavana toteuttajana. Pitkät ja sitoutuneet pelaajasopimukset runkopelaajien osalta, maltilliset rosterin muutokset. Määrätietoinen ja linjakas harjoittelu jota jatkettiin ja toteutettiin pidemmällä kuin kausiajattelulla. Kaupungin urheilukulttuuri, jossa lentopallolla oli oma paikkansa oli myös merkittävä asia.
Naisten maajoukkuettakin valmentaneelle Antille on urheilu työnä kuulunut elämääni tänään jo 25 vuoden ajan. Hän toimii nykyisellään Olympiakomiteassa Urheiluakatemiaohjelman johtajana. Myös lentopallo kuuluu kuvioihin edelleen.
- Paitsi että sitä paljon seuraan, myös valmennan nuoremman poikani B-poikien joukkuetta seuratasolla. Lentopallo lajina on antanut minulle paljon: identiteettini lienee lentopallovalmentaja. Kaipaan aikaa valmentajana, harjoitusten pitämistä, otteluita ja voittamisen tunnetta. On toki myös asioita, joita en kaipaa. Niitä ovat erityisesti pelaajien loukkaantumiset ja jokakesäiset siirtomarkkinat.
Teksti: Toni Flink, Kiila
Kuvat: Kiila (Timo Seppäläinen) ja Antti Paanasen arkisto
Kiitokset haastattelusta Antti Paanaselle
Tässä jo hieman osallisten ja muiden muisteluja FB:n puolelta asiaan liittyen. Mukana muistelemassa mm. molemmat päävalmentajat finaalisarjasta, pelaajista Anu Ylönen (Hyvönen) ja Hämeenlinnan manageri Ville Kalliomäki. =>
