Seuraa meitä somessa:

2000-2001: Hämeenlinna taisteli kultakannassa pysyäkseen

21.05.2020

Mestaruusliigan nettisivuilla ja sosiaalisen median kanavissa käydään kesän aikana läpi sen mestaruushuipentumia ja sinne johtaneita asioita vuodesta 2000 alkaen. Nyt vuorossa naisten liigakausi 2000-2001.

Hämeenlinnassa oli päästy edelliskeväänä kullan makuun ja vuosituhannen ensimmäisen kokonaisen kauden ennakkosuosikista ei ollut epäselvyyttä, vaikka Tarmo-Volleyn ykköstykki Kadri Määttä olikin lähtenyt Ranskaan ja Terje Palukin vaihtoi maisemaa. Tilalle oli saatu liigahistorian ainoa kiinalaispelaaja, passari Ju Ge Liu ja Noora Nieminen. Kaksikko, joka muuten loukkaantumisten jälkeen joutui syrjään finaalisarjasta.

Suomen Cupissa Tarmo-Volley ehti juhlia kesken kauden jo toista perättäistä mestaruuttaan lyömällä LiigaEuran 3-0.

Toinen neljästä perättäisestä mestaruudesta sai kaikkien yllätykseksi kovan haasteen Salosta, josta liigaan oli noussut täksi kaudeksi Viesti. Seurojen välillä tultiin näkemään 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen ajan peräti kymmenen finaalisarjaa, kun nyt vauhtiin päästiin.

Runkosarjassa Tarmo-Volley vei ykköspaikan hävittyään kaksi peliä 20:sta. Salon Viesti (16-4) oli toinen ja tasapisteissä Joensuun Prihat sekä (12-8) Pieksämäki Volley seuraavina.

Ylemmässä jatkosarjassa, jonka mukaan pudotuspelipaikat jaettiin nousi Viesti pisteellä ykköseksi ohi kakkoseksi kiilannen Prihojen ja kolmanneksi pudonneen Tarmo-Volleyn. Liigan joukkuemäärää lisätiin yhdellä ja seuraavaksi kaudeksi mukaan nostettiin Messukylän Toverit.

Tarmo-Volley avasi pudotuspelit rökittämällä edellisvuoden hienon välieräsarjan uusinnassa Someron Pallon suoraan 3-0 ilman erätappiotakaan. Välierissä taas kaatui Joensuun Prihat, joka kampesi kolmannesta pelistä yhden voiton tililleen neljän ottelun sarjassa.

Vastaansa Tarmottaret saivat siis liiganoviisi Salon Viestin, joka ei toki pelaajistolaan ollut kovinkaan noviisi. Tatjana Kolesnikova ja Olga Subbotina (nyk Niemi) muodostivat kovan ulkolaiskaksikon ja suomalaispelaajien kärkikaartissa olivat Laura Tuominen sekä kotimaiseen kärkeen kasvamassa olleet Armisen sisarukset Riikka ja Hanna-Mari.

Sarjanousija voiton päässä mestaruudesta - huikea päätösfinaalitunnelma

Finaalisarjassa joukkueet pitivät neljässä ensimmäisessä pelissä kotietunsa: Tarmo-Volley ilman erätappioita ja Viestikin vain yhden erän molemmissa kotipeleissään häviten. Kymmenen otteluiden 14 erästä oli päättynyt 2 tai 3 pisteen eroon, joten erälukemia tasaisempaa finaalisarjassa oli ollut.

13. huhtikuuta täyttyi Salon urheilutalo ratkaisevaa finaalia varten. Paikalle ahtautui yli 1500 katsojaa.

- Tuhat oli sisällä jo kolmevartti ennen pelin alkua ja osa lähti pois, kun ei nähnyt mitään. Esittelyäkin jouduttiin muuttamaan, kun pelaajat eivät mahtuneet salin kulmasta tulemaan kentälle, muistelee kotijoukkueen päävalmentaja Tomi Lemminkäinen.

Salolaisyleisö sai kuitenkin vielä odottaa pitkät kahdeksan vuotta kultajuhlia, joita sitten onkin ollut melko tiheään tahtiin.

Tarmo-Volley nappasi ratkaisufinaalista 3-0 -voiton erien mentyä 25-22, 27-25, 25-23. ”Kokemus käänsi jännittävän loppuottelusarjan Tarmon eduksi” paketoi mestaruuden STT.

Kiilassa Antti Paananen näki mestaruuden kasvaneen kauden aikana joukkueeseen.

”Vaikka talven Top Teams Cupissa tulikin takkiin tytöt oppivat sen, kuinka lujaa jokaisessa erässä on puristettava loppuun asti. Se auttoi kotimaisissa finaaleissa.”

”Pyrimme pitämään perustason mahdollismman korkealla ja jauhamaan sitä tarpeeksi pitkään. Ajattelimme, että sen pitäisi jossain vaiheessa tehota Viestiin”, tuumivat puolestaan finaalisarjan tähdet Hanna-Kaisa Torkkeli ja Elina Tuomola. Sinänsä totta, sillä Tarmo-Volley vei kaikki kuusi finaalisarjan viimeistä erää 2-3 pisteen erolla nimiinsä ja viisi niistä pienimmällä mahdollisella erolla.

Salolaisten tuleminen naisten liigan huipulle oli kuitenkin tapahtunut heti ensimmäisenä liigavuotena Tomi Lemminkäisen valmentamana.

” Oma esitys ei niinkään yllättänyt kauden aikana, enemmänkin muiden joukkueiden vaisuus. Toisaalta kauden käynnistyessä, ei kyllä finaalipaikasta uskaltanut ääneen jutella. Ikärakenteemme natasi aika kohdilleen. Venäläiset ottivat oikean roolin ja Laura Tuominen taas veti huippukauden.”

Lemminkäinen paljastaa 19 vuotta myöhemmin yhden ”salatun” yksityiskohdan, joka olisi voinut tuoda kultajuhlat Saloon jo 2001.

- Meillä oli jo allekirjoitettu sopimus Jutta Luostarisen kanssa, mutta hän sai sopimuksen Saksaan (Creglingen). Olisi porukka ollut entistä kovempi. Ja Karoliina Kirjonenhan loukkaantui kauden avauspelissä, eikä pelannut koko kaudella.

Mitali pisti Lemminkäisen ja kolme muuta viestiläistä (Mikko Tuominen, Joni Niemi ja Rauno Nieminen) juoksemaan Helsinki City Marathonin seuraavana kesänä. Pelaajat olivat kannustamassa vuorostaan tässä tapahtumassa Helsingin kaduilla.

Hanna-Kaisa Torkkeli palkittiin päätösfinaalin parhaana ja finaalisarjan parhaaksi lentijuttujen perusteella nimettiin libero Elina Tuomola.

Mestarijoukkue:
Merja Jokela
Anu Hyvönen
Terhi-Maria Aurala
Sari Pakkanen
Elina Tuomola
Johanna Helppikangas
Ju Ge Liu
Maarit Hietanen
Hilppa Tuomola
Hanna-Kaisa Torkkeli
Noora Nieminen
Päävalmentaja Antti Paananen
Apuvalmentaja Teemu Sarna

Saara Loikkanen kauden liigapelaaja

Kauden naisliigapelaajan tittelin sai neljänneksi sijoittuneen Pieksämäki Volleyn Saara Loikkanen (nyk Esko), joka onkin tämän jälkeen nähty liigakentillämme vain viiden ottelun verran (kaudella 2015-2016), mutta sitäkin enemmän kovilla kansainvälisillä kentillä.

Pistepörssin voiton vei runkosarjassa Vaasan Vasaman Mira Försti niukasti ennen Viestin Tatjana Kolesnikovaa ja OrPon Irina Kukushkinaa. Jatkosarjan ja pudotuspelien pisteykkönen oli Pieksämäen Saara Loikkanen.

Kauden naistulokas oli nykyisellään liigan otteluennätystä hallinnoiva Euran Raikun Maria Tuominen ja ensimmäisenä naisjunuorina edelleen liigaa pelaava Kaisa Jokinen (nyk. Nyman), joka ei toki vielä liigassa pelannut. Vuoden naisten valmentaja valittiin nyt ensimmäisen kerran ja tittelin nappasi näin jälkikäteen katsottuna hieman erikoisestikin naisten maajoukkueen päävalmentaja Peeter Vahtra liigan finaalin suomalaisvalmentajien nenän edestä.

2000-2001 Terhi-Maria Mäkikyrö (Aurala), Tarmo-Volleyn kapteeni:

Mestaruuspokaalia ensimmäisenä nostamaan pääsi joukkueen kapteeni Terhi-Maria Aurala. Terhi-Marian (nykyisin Mäkikyrö) kolmesta perättäisestä mestaruudesta keskimmäinen tuo muistojen joukosta esiin kauden jälkeen tapahtuneen ”mestaruusmatkan”, joka kuvastaa nykyisin rovaniemeläistä yläkoulukoordinaattorin, perheenäidin ja juniorivalmentajan mukaan erinomaisesti ajan Tarmo-Volleyn ryhmää.

- Tuon kyseisen kauden jälkeen matkasimme joukkueena Leville nauttimaan saavutuksestamme. Osalle se oli ensimmäinen kerta Lapissa ja varmasti mieleenpainuva seikkailu. Joukkuehenkemme oli huikea ja tällaiset yhteiset hetket toimivat liiman lailla.

Kaikkiaankin kausi 2000-2001 ja kaikki muutkin vuodet Hämeenlinnassa saavat Mäkikyröltä lämpimiä muistoja. Kyseisen kauden finaalisarja ei toki alkanut kovinkaan mukavasti, kun Terhi-Maria joutui vuodepotilaaksi.

- Mahtavia muistoja tuosta kaudesta ja näistä mestaruusvuosista yleensäkin. Itse sairastin kovan flunssan pahaan ajankohtaan, mutta onneksi pääsin tolpilleni toiseen otteluun.

Terhi-Maria Aurala pääsi nostamaan mestaruuspokaalia 2001 tähän malliin.

- Meillä oli Hämeenlinnassa erittäin hyvä maaperä, mikä mahdollisti menestymisen synnyn. Antilla (Paananen) valmentajana oli erittäin hyvä vainu joukkueen rakentamisessa. Sopivan samanhenkisiä pelaajia. Löytyi ratkaisijoita, vastuunkantajia, nälkäisiä nuoria ja henkisiä tukipilareita. Olimme sitoutuneita harjoittelemaan ja Antin johdolla treenaaminen oli laadukasta sekä määrätietoista. Lisäksi seuran tausta-asiat olivat kunnossa, jolloin me pelaajat saatoimme keskittyä urheilemiseen ja hämeenlinnalaiset elivät upeasti hengessä mukana.

Tänään Terhi-Maria on jälleen tuttu kasvo lentopallokentillä, toki enemmänkin niiden laidoilla.

- Olen toiminut nyt 8 vuotta täällä Rovaniemellä Wovossa junioreiden valmentajana. Aloitin silloin omien tyttöjen kanssa F-tytöissä ja nyt olen ensi syksynä aloittamassa kierrosta uudelleen poikani kanssa Napan F-pojissa. Sen lisäksi olen toiminut vuosien varrella aktiivisesti monenlaisissa seuratehtävissä. Aloitan syksyllä valmentajan ammattitutkinnon (Vat) suorittamisen. Oma lentopallon harrastaminen on pysynyt höntsäilymielessä mukana ja toivottavasti pysyy vielä pitkään.

Valmentamisen lisäksi Terhi-Maria antaa takaisin urheilulle myös ammattinsa puolesta.

- Siviilityössäni toimin Lapin urheiluakatemiassa yläkoulukoordinaattorina eli edistän nuorten urheilijoiden edellytyksiä urheilemiseen koko Lapin alueella. Olen itse saanut parhaat mahdolliset lähdöt aikanaan omalle uralleni ja nuorten pelaajien ja urheilijoiden auttaminen on sydämen asia.

Terhi-Maria toimi myös 2019 Rovaniemen Power Cupin projektipäällikkönä.

Teksti: Toni Flink
Kuvat: Kiila-lehti
Kiitos haastattelusta Terhi-Maria Mäkikyrö ja Tomi Lemminkäinen

  Takaisin