Hallitseva mestarijoukkue Raision Loimu oli menettänyt runkomiehensä ja putosikin peräti 12 joukkueen liigan viimeiseksi säilyttäen toki paikkansa SM-karsintojen kautta. Myöskään Sampoa ja Piivolleyta ei edellisen kauden malliin nähty nyt mitaleilla, joten kärkikolmikko laitettiin täysin uusiksi.
Perungan Pojat ja Korson Veto oli saatu uusina liigajoukkueina mukaan, kun taasen KuPS-Volleyn sekä Rocksin taru oli päättynyt surullisesti edelliskeväänä.
Runkosarja mentiin Isku-Volleyn tahdissa tamperelaisten hävittyä vain neljä otteluaan 26:sta. PerPo nousi heti kovalle tasolle ollen runkosarjan kakkonen ja Piivolley löytyi kolmospaikalta. KoVekin nousi heti pudotuspelijoukkueeksi sijoitettuaan kahdeksanneksi.
Ja ennen kevään ratkaisupelejä oli jo lentopallo yhtäkkiä siirtymässä sivurooliin, kun lopulta mestaruuden voittaneen Iskun bussi suistui helmikuussa pelimatkalla Humppilassa todella hurjasti ojaan. Onni oli kuitenkin onnettomuudessa myötä ja tilanteesta selvittiin loukkaantumisilla.
Puolivälierissä nähtiin yksi yllätys, kun runkosarjan kuutonen Sampo kukisti kolmosen Piivolleyn hienossa ottelusarjassa 3-2. Kolme viimeistä peliä menivät viiteen erään ja kaksi viimeistä niistä vierasjoukkueelle.
Välierissä PerPo hoiteli historiansa ensimmäisen kerran neljän sakissa olleen ja edelliskauden mestrien tehokaksikon Ivanov-Zhbankov riveihinsä saaneen savonlinnalaisen East Volleyn 3-1. Isku-Volley puolestaan joutui tekemään Sampon kanssa täyden työn, mutta viidennen ottelun 3-0 -voitto kuittasi pelkkiä kotivoittoja sisältäneen sarjan tamperelaisille.
Viisi edellistä finaalisarjaansa (-89, -93, -94, -95, -96) hävinnyt Isku lähti hakemaan seurahistoriansa kolmatta mestaruutta finaalisarjaan suoraan 1-sarjasta liigafinaaleihin nousseen PerPon kiusaamana.
PerPon tuhkimotarina näytti kestävän, kun se haki Tampereelta voiton avausfinaalista erin 3-2 viidennen erän venyttyä aina 20-18 -numeroihin asti.
Tämän jälkeen pelattiin kuitenkin ns. yhteen maaliin, kun Isku vei kaikki yhdeksän erää nimiinsä kolmessa seuraavassa finaalissa.
Manageri Juhani Vesanen uusi edellisen mestaruuden 1988 tempun suutelemalla lupauksensa mukaisesti kultapelin pelialustaa.
”Viiden vuoden tulos” -otsikoi Kiila mestaruusjutun.
- Yhdessä voitettujen titteleiden ohessa minua lämmittää myös yksittäisten pelaajien kehittyminen. Muutamassa vuodessa me olemme onnistuneet tuottamaan muutaman kaverin aina edustustasolle asti, kommentoi päävalmentaja Hämäläinen todeten samalla ettei mestaruus ollut minkään alku, mutta ei myöskään loppu.
Edelliskaudella Isku selviytyi välleriin, sitä edellisellä se säilytti paikkansa karsinnoissa ja sitä edellisellä se jopa tippui ennen kuin sai paikan villillä kortilla kaudelle 99-00.
Melkoinen tarina kaikkiaan kultaisella kruunulla.
4. ja ratkaisevan finaalin näette täältä
1. finaalia voitte katsella näistä linkeistä
1 osa
2 osa
Isku-Volleyn mestarijoukkue 2002
Alanen Jouni
Aro Kenneth
Dimovski Zlatko
Hahl Jari
Husu Hannu
Juvonen Sami C
Kangasniemi Tapio
Kautiainen Tero
Markkula Joni
Mäkinen Harri
Ollikainen Matti
Tihinen Tuomas
Vesanen Anssi,
Vesanto Jaakko.
PV: Hämäläinen Juha
AV: Rikander Henri
JJ: Kivi Timo
Manageri: Vesanen Juhani
Moilanen kauden liigapelaaja
Kauden liigapelaajaksi nousi hopeajoukkue PerPon Normunds Veinbergs, jolle pysti oli toinen kaikkiaan viidestä. Miestulokkaan palkinnon puolestaan pokkasi toinen perpolainen, hakkuri Ismo Moilanen ja miejuniori oli jo mestarijoukkueessakin Juvosen assistenttina nähty Joni Markkula. Kauden valmentajana juhli mestarijoukkueen käskijä Julle Hämäläinen ja kauden liigatuomarina palkittiin jälleen kerran Jarmo Salonen.
Liigan pistepörssin voittoon hakkasi East Volleyn Ruslan Zhbankov, torjuntatilaston herra oli PerPon Juha Mäkikokko ja ässiä paukutti eniten Normunds Veinbergs.
Liigan allstarsin muodostivat finaalijoukkueiden miehet sekä Keski-Savon Paterin Guntis Atars. Iskusta valittiin tähdistöön libero Tapio Kangasaniemi, hakkuri Jari Hahl, yleispelaaja Matti Ollikainen sekä keskipelaaja Anssi Vesanen. PerPosta valinta kohdistui latvialaisduoon Ugis Krastins - Normunds Veinbergs, kuten vielä kolme kertaa seuraavien neljän vuodenkin aikana.
2001-2002: Matti Ollikainen - mestariksi hiouduttiin raskaimman kautta
Matti Ollikainen ehti pelaamaan urallaan komeat 309 liigapeliä ja yleispelaajan maaottelumääräksikin 2001-2005 tuli 86 kappaletta.
Ollikainen ehti tekemään myös suomalaista lentopallohistoriaa pelattuaan Venäjän Superliigassa 2004-2005 Fakel Novy Urengoin riveissä. Lisäksi ”Mato” nähtiin SCC Berliinin paidassa kaudella 2005-2006 Bundesligassa. Kotimaisessa liigassa luottomies edusti 1997-2004 Iskua, kolmen vuoden tauon jälkeen liigaan palattuaamn 2009-2010 -kaudella Isku-Veikkoja ja vielä seuraavalla kaudella kertaalleen Isku-Volleyta. Liigamitaleita kertyi yksi kutakin väriä ja maajoukkueessa mies oli saavuttamassa Euroopan liigan hopeaa Kazanissa 2005.
Matti muistelee mestariksi noustun melkoisen työn ja tien kautta.
- Mestariporukaksi hiouduimme perusteellisen kaavan mukaan: kävimme syvissä vesissä muutamissa liigakarsinnoissa eli koimme joukkueena myös raskaat ajat ja miltä sen tuoma vastuu nuoressa pelaajassa tuntuu. Karsintojen jälkeen kehityimme nopeasti tiiviiksi paketiksi ja harjoittelimme paljon sekä tunnollisesti. Onni oli, että tiimi ei hajonnut, vaan opimme tuntemaan toisemme ja luotto oli sataprosenttinen. Porukka pysyi myös terveenä eivätkä sairastumiskierteet katkaisseet voittokulkua.
- Itse koen että suurin asia on ollut että meille nuorille annettiin mahdollisuus ja koko Isku-Volley oli päätöksen takana. Se oli hieno hetki huomata.
Isku-Volleyn mestarijoukkue muistetaan päävalmentaja Juha Hämäläisen kovana syöttöjoukkueena, mutta myös Taikuri-Sami Juvosen laitapassit olivat tempoltaan ajankuvaan nähden melkoisia.
- Vastaanotto-hyökkäys oli niin julman murhaavaa, että kaavailimme matemaattisesti voivamme ottaa kovaa riskiä syötössä. Kun kova syöttö sitten toimi hyvin otteluissa, olivat lukemat vastustajalle murheelliset. Jos riskimpi syöttö ei toiminut, vedimme napsun takaisin ja siirryimme varmempaan syöttötyöskentelyyn.
- Pelitavasta vielä sen verran, että laitatempot olivat aika kovia (nykyään perushuttua) ja monesti tuli todistettua, että jopa laitatorjuja jäi hölmistyneenä tuijottamaan mitä tapahtui, kun ”Samppa” nakkeli palloa hyökkääjän käteen salamannopeasti.
Nykyisellään ”Mato” seurailee totta kai tiukasti lajia ja on mukana myös omalla panoksellaan Akaa-Volleyn taustoissa.
- Jaan postia yötyönä ja olen Akaa-Volleyn webmaster eli päivittelen joukkueen nettisivuja, Somea ja ottelutapahtumissa käyn kuvailemassa videonpätkää erien lopuista ja jelppaan talkooporukkaa pelien jälkeen. 20 vuoden peliuran jälkeen lentis jäi sen verran syvälle selkärankaan että kyllä koko ajan tulee seurattua mitä rintamalla tapahtuu ja nyt kun some on vahvasti ollut jo mukana kuvioissa niin uutiset suorastaan hypähtää silmille.
Matti Ollikaisen tarinoista lentopallosta ja muustakin voi käydä lukemassa miehen blogisivuilta: https://mattiollikainen.blogspot.com/p/mie.html
Aiemmat osat
1999-2000: Hämeenlinnan dynastian ensimmäinen kulta
https://mestaruusliiga.sivuviidakko.fi/uutiset/1999-2000-hameenlinnan-dynastian-ensimmainen-kulta.html
2000-2001: Hämeenlinna taisteli kultakannassa pysyäkseen
https://mestaruusliiga.sivuviidakko.fi/uutiset/2000-2001-hameenlinna-taisteli-kultakannassa-pysyakseen.html
2001-2002: Kolmas putkeen Tarmo-Volleylle Paanasen kauden päätteeksi
https://mestaruusliiga.sivuviidakko.fi/uutiset/2001-2002-kolmas-putkeen-tarmo-volleylle-paanasen-kauden-paatteeksi.html?p32=2
1999-2000: KuPS-Volley mestariksi kaikkien aikojen yleisömäärän todistamana
https://mestaruusliiga.sivuviidakko.fi/uutiset/1999-2000-kups-volley-mestariksi-kaikkien-aikojen-yleisomaaran-todistamana.html
2000-2001: Oranssi leimahdus savolaisjuhlien jälkeen
https://mestaruusliiga.sivuviidakko.fi/uutiset/2000-2001-oranssi-leimahdus-savolaisjuhlien-jalkeen.html?p32=3
Teksti: Toni Flink
Kuvat: Kiila ym.arkistot
Kiitokset Matolle haastattelusta!
