Tämän kevään aikana syntynyt lopullinen päätös ei ollut hänen mukaansa kuitenkaan helppo, sillä peli-ilo oli löytynyt uudelleen Fabio Mentan valmennuksessa.
Viimeinen kotipeli LP-Vampulaa vastaan puolivälierissä päättyi riemukkaaseen voittoon ja sai kapteenin tunteet pintaan. Ura päättyi Huittisissa kunniakkaaseen taisteluun, jonka jälkeen kova fyysinen ja henkinen rasitus purkautui kyyneliin.
Syyt lopettamisen taustalla liittyvät osin terveydentilaan. 25-vuotias lentopalloilija on joutunut taistelemaan päivittäisten lonkkakipujen kanssa:
- Ei ole henkisesti helppoa, kun on joka päivä kipuja.
Vaikka kokopäivätyö varhaiskasvatuksen opettajana on tuonut vastapainoa urheilulle, se on vienyt voimavaroja. Hän tunnistaa myös motivaation hiipuneen:
- Vaadin itseltäni paljon. Kun käyn kokopäivätöissä, en voi tehdä sataprosenttisesti lentopalloa, Putkisaari avaa päätökseen johtanutta tilannettaan.
Emilia Putkisaaren liigaura alkoi OrPossa 17-vuotiaana ja jatkui yhdeksän vuotta 289 ottelun verran. Yksi kausi kului välissä Hämeenlinnan Lentopallokerhossa. Joka kaudella hänellä oli eri valmentaja.
Kun Putkisaari pohti lopettamista, hän tuli siihen tulokseen, että on saanut lentopallolta sen, mitä on halunnut. Hänelle isoimpia saavutuksia olivat Suomen Cupin voitto 2018 ja pääsy maajoukkueleiritykseen viime keväänä. Joitakin mitaleita tai menestyksiä on ehkä jäänyt uupumaan, mutta hänelle pelaaminen on ollut aina kaikkein tärkeintä.
- Jään kaipaamaan tunteita ja adrenaliinivyöryä, mikä tulee voitetun pelin jälkeen. Kaipaan ihmisiä ja yhteisöllisyyttä. Joistakin pelikavereista on tullut ystäviä.
Kun tulee puhe eniten pelaajauraan vaikuttaneista henkilöistä, hän mainitsee entisen seurakaverinsa, libero Sanna Häkkisen, jolta sai paljon oppia.
Emilia Putkisaari on kiitollinen pelivuosistaan OrPossa. Hän rakastaa edelleen lajia ja uskoo löytävänsä itsensä kotikaupungin liikuntahallilta jossakin toisessa roolissa.
- Talkoolaiset ja vapaaehtoiset tekevät hienoa työtä. On ollut mahtavaa saada edustaa näin pitkään omaa kotikaupunki, Putkisaari kiittää.
