Savo Volley tuli ensimmäiseen liigakauteensa savolaisella raikkaudella. Se otti ensimmäisestä päivästä alkaen sosiaalisen median haltuun. Hyvin suomalaiselle urheiluelämälle epätyypillisesti, se julkaisi pelaajasopimukset tavalla, jossa ne perinteisimmätkin savolaiskannattajat hieraisivat silmiään kerran jos toisenkin. Kaikessa seuran tekemisessä mentiin isosti ja näyttävästi.
Kun joukkueen runko hahmottui kesän aikana kivikovaksi ja nimivahvaksi, sopi se täysin seuran strategiaan. Melkein viikoittain joukkueeseen liittyi maajoukkuetason pelaajia. Tuli Antti Siltalaa, Lelu Ojansivua, japanilaista ihmeliberoa (Taichi Kawaguchi), Miro Määttästä ja Andrus Raadikia. Joukkuetta kohti vääjäämätöntä Suomen Mestaruutta palkattiin johdattamaan meritoituneet valmentajat Jukka Tuovinen ja Timo Tolvanen.
Kaikki oli kunnossa, ainakin ulospäin. Kausi on kuitenkin osoittanut, että vastoinkäymisiä on riittänyt. Loukkaantumiset ovat olleet joukkueen kompastuskivi ja loppukauden pudotusepeleissä Tuovisella ja Tolvasella on riittänyt ongelmia niin yleispelaaja- ja passarin tontilla. Siltala on kärsinyt loukkaantumisesta ja Määttänenkin on puuttunut kokoonpanosta. Kun runkosarjassa Fedor Ivanov oli vielä Tuovisen luottopassari, on pudotuspeleissä kokenut Petteri Penttinen ottanut kapellimestarin viitan itselleen.
Runkosarjan kolmassija on savolaisille pettymys. Panostuksiin nähden sijoitus on vaatimaton. Valmennusduo olisi varmasti halunnut nähdä kentällä huomattavasti useammin joukkueen ykköshakkuriksi hankitun Ojansivun. Fakta iski kuitenkin valmennusduon kasvoille kuin syksyinen räntäsade. Maajoukkueen ykköshakkuri ei jalkavamman takia ehtinyt kauden aikana kuntoon. Miestä on käytetty kentällä, mutta pelaaminen on näyttänyt vajaakuntoisen hakkurin toiminnalta. Tässä tilanteessa ”kakkoshakkuri” Eetu Häyrinen on ollut joukkueelleen tärkein yksittäinen pelaaja. Häyrisestä on kasvamassa Savoon luottopelaaja, jonka pelin taso ei ailahtele enää takavuosien tapaan.
Savo Volleyn tekemistä on Loimaallakin seurattu mielenkiinnolla. Kaukaa katsottuna on näyttänyt siltä, että seura on pitänyt kaasujalkaa suoranan koko sesongin ajan. Välillä liika ”tilannenopeus” on tuottanut ongelmia, mutta kurssi on ollut määrätietoisesti eteenpäin.
Sunnuntaina sitten Savo Volleyn puolelta tippui melkoinen uutispommi, kun joukkueen yleispelaajan Raadikin sopimus purettiin. Raadik oli antanut eestiläiselle lehdelle haastattelun, jossa mies ei säästellyt sanojaan arvostellessaan työnantajaansa. Kommentit nostivat savolaismyrskyn, jonka seurauksena Raadikin sopimus purettiin sunnuntain aikana. On mielenkiintoista tiistaina nähdä, miten muu joukkue on suhtautunut Raadikin ”potkuihin”. Jos joukkue osaa käsitellä asian oikein, saa se tästä tapauksesta lisävirtaa.
Hurrikaanin tippuminen finaalista ei ollut niin suuri pettymys kuin vastustajalla. Vaikka Hurrikaani voitti runkosarjan, se on joutunut viimeiset pari kuukautta pelaamaan melkoisen kapealla materiaalilla. Edelleen sivussa on Eemeli Kouki, mutta Karri Kutinlahden toipuminen on siinä pisteessä, että mies saatetaan nähdä tiistaina jopa avauksessa. On todennäköistä, että ainakin loimaalaisia mitali kiinnostaa, koska koko seuraorganisaatio haluaa kapteeni Matti Oivasen uran päättyvän mitalijuhliin.
Kaudella Hurrikaani voitti kolme kertaa Savo Volleyn, mutta jokainen ottelu oli tiukka. Tasaisuuden lisäksi joukkueiden välisissä kamppailuissa mentiin kaverin iholle ihan kunnolla, joten lämminhenkistä tappelua voidaan odottaa nytkin. Pronssimitali vaatii kaksi voittoa.
-HurrikaaniMedia-
