Tavoitin Luis Alberton kotimaastaan toukokuun toisella viikolla 2020. Ja näin juttu hänen kanssaan eteni.
Kaikki sai alkunsa Facebookissa esiin ponnahtaneen Väli-Ameikan Lentopaloliiton Afecavol:n päivityksestä, jossa Allu Sr. pallotteli Kuopiossa syntyneen poikansa Luis Alberto Jr:n kanssa.
Vastaus haastattelupyyntöön tuli muuten osittain suomeksi ;)
- Minä puhuja pari kerta minu vaimo kanssa koska minä ei halua mene pois tama kieli. Ehka tassa ei on paras gramatika, mutta koko aika minä töisa.
Melko vakuuttavaa seitsemän vuotta sitten maasta lähteneeltä ja täällä neljä vuotta olleelta.
- Olen todella kiitollinen ensinnäkin siitä, että minut muistetaan ja halusit tehdä tämän haastattelun kanssani. Yritän totta kai pitää muistojani tuoreena ajastani Suomessa Kuopiossa ja minun pelikavereiden sekä ystävien ja heidän perheiden suhteen.
Kolme hopeaa ja lähes 20 pisteen keskiarvo
Kerrataanpa aluksi vielä kuitenkin ”Allun” vuosia Pielaveden Sammossa.
Neljän kauden (2009-2013) aikana syntyi 129 liigapelissä 2312 liigapistettä eli lähes 18 pistettä ottelua kohden. Pudotuspeleissä pistekeskiarvo kiipesi komeasti yli 20.
Kausilla 2009-2010 ja 2011-2012 Salgado taisteli tiukasti pistepörssin voitosta, kun taas kausi siinä välissä katkesi jo yhdeksän pelin jälkeen polvivammaan.
Palkintokaappiin tarttui mukaan hopea liigasta avauskaudelta 2009-2010 sekä kaksi Suomen Cupin hopeaa 2010 ja 2012.
Ja tässä noilta vuosilta huippuhetkiä miehen osaamisesta:
COVID-19 runtelee Tegucigalpaakin
Luis Sr. kertoo alkuun asuvansa perheensä kanssa maansa pääkaupungissa Tegucigalpa, vajaat miljoona asukasta. Perheeseen kuuluu vaimo Sharon Clarissa, kuusi vuotias Luis Albero Jr sekä kaksi vuotias Alejandro.
Hondurashan on kaikkiaan vajaan 10 miljoonan asukkaan maa Väli-Amerikassa - Syvänteiden tasavalta. Pääkaupunki sijaitsee melkoisen näyttävästi Picacho-vuoren rinteillä kilometrin korkeudessa.
Ensimmäiseksi jutustelu suuntautuu tietysti ikävästi myös Luisin kotimaata musertavaan COVID-19 pandemiaan.
- Vaikeaa on täälläkin. Olemme olleet jo yhdeksän viikkoa karanteenissa. Kaikki on suljettu: koulut, tehtaat, kaupat, rajat, urheilu. Esimerkiksi valmentamani maajoukkueen kaikki tapahtumat on peruttu määräämättömäksi ajaksi. Olemme pysyneet kotona ja yrittäneet vaimoni kanssa auttaa ihmisiä, jotka ovat pulassa. Uskon Jumalaan ja sitä kautta tilanteen paranemiseen ja siihen, että saamme elämämme hallinnan entistä paremmaksi.
Pelikaverin kuva koko ajan lähellä
Palataan seuraavaksi ajassa Suomen vuosiin, jotka sisälsivät Sammossa mukavasti menestystä, mutta myös loukkaantumisia. Mitä Luis muisteleekaan päällimmäisinä asioina Suomesta ja Samposta?
- Tiedät, että kun hän lukee tämän, niin hän nauraa: pidän aina Dolen (Timo Tolvanen) kuvaa lähelläni. Tunnen edelleen sen tunteen, kun ensimmäisen kerran saavuin Sampoon. He ottivat minut vastaan kuin pelikaverin, ystävän, veljen. Kaikki pelikaverini ovat merkinneet minulle osaa elämässäni, myös vitsailujen ulkopuolella. Tässä vaiheessa lienee syytä mainita Dolen lisäksi myös (Timo) Leikas.
- Myös vaikeina aikoina, kun pelilupani takia meiltä poistettiin sarjapisteet pysyimme vahvoina ja veljinä. Ilkan (Sammelvuo) kanssa totesimme, että ”seuraava peli”. Tatu (Säisä) ja Miika (Heikkinen) olivat aina valmiina torjumaan kaiken ja Pekka (Seppänen) oli aina se ystävä, joka vaati enemmän ja enemmän ja sanoin ”PERKELE, sä pystyt siihen”. Aki (Riihimäki) tsemppasi päättämään erät. Valmentajat Ruslan (Zhbankov) ja Kai (Stenius) olivat mainiota, puhumattakaan Suomen parhaasta eli Jerestä (Jukka Tuovinen). Opin valmentajilta valtavasti lentopallosta.
Luisin huikeiden peliesitysten lisäksihän mies jäi muistiimme itsestään riippumattomasta syystä, johon hän viittasi edellä. Kaudella 2011-2012 hänen pelilupa-asioissa oli sekaannusta ja Sampo tuomittiinkin jo menettämään kaikki 24.11. mennessä saavuttamansa pisteet. Oikeusturvalautakunta kumosi kuitenkin Lentopalloliiton sääntöjaoston päätöksen ja osa pisteistä palautettiin myöhemmin savolaisille.
Suomalaisia perinneruokia vielä tänäänkin
Mutta palataahan takaisin Luis Alberton muistoihin.
- Minun muistikuvani saunasta ovat kuin eiliseltä: täysin unohtumattomia. Hyvää ruokaa: Karjalanpaistia, perunalaatikkoa, kermaperunoita, makkarakeittoa, lettuja, karjalanpiirakoita, mämmiä, joulutorttuja ja vaikka mitä muuta! Edelleen pyrimme kotona silloin tällöin tekemään joitakin näistä ruoista, Luis luettelee täysin suomeksi ymmärrettävällä tavalla pitkän listan ruokalajeja.
- Kuopio ja Sampo…ne edustavat elämässäni perhettä missä olin kunnioitettu, arvostettu ja rakastettu jäsen. Olen pyrkinyt säilyttämään kontakteja sinne, koska siellä oli ja on erityisiä ihmisiä.
Pelikavereiden lisäksi neljän kauden aikana tuli paljon muitakin tuttuja ja ystäviä. Niitä Luis muistelee selkeästi yhä tunteellisemmaksi mennen.
- Niin paljon ihania ihmisiä…. Timo ja Raija Laukkasen kanssa soittelemme yhä kuulumisia vaihdellen. ”Allu Jr:n” kummit Matti ja Paula Kontro, Patinon perhe Rocardo ja Kaisa, Huuskosen Kari joka piti perheestämme huolta, agenttini Eddy Quinones joka oli paljon muutakin sekä suomalainen ainutkertainen veljeni Jukka Leinonen. Totta kai myös Helluntaiseurakunnan ihmiset kuten Eelim ja IFG, tiedän heidän edelleen rukoilevan perheemme puolesta. Niin paljon muitakin ihmisiä….niin paljon….
Suomeen sattuman summana
Kun tunnetasolla on nyt päästy selkeästi ihan ytimeen, niin palataahan hetkeksi aikaan ennen Suomeen tuloa 2009.
- Olin ennen Suomeen tuloa pelannut neljä kautta Espanjassa ja yhden Sveitsissä. Minun piti siirtyä johonkin ihan muualle pelaamaan, mutta ollessani maajoukkueemme harjoitusleirillä Dominikaanisessa tasavallassa tapasin valmentajan, joka suositteli minua Suomeen. 72 tuntia leiriltä paluuni jälkeen olin jo matkalla Pielavedelle. Joku siellä tietää tämän tarinan osan minua paljon paremmin.
Kun hän 2004 tuli espanjalaiseen Club Deportivo de la Universidad de Granadaan, oli hän maansa ensimmäinen Euroopassa pelannut lentopalloammattilainen.
- Ensimmäinen tehtäväni oli vakuuttaa seurajohdot siitä, että minusta on pelimieheksi, vaikka tulenkin maasta jota ei lentopallomaana, Luis Alberto kertoi FIVB:n haastattelussa 2013 alkuvaikeuksistaan.
Miten kaikki lentopallon kanssa sitten alkoi maassa, jossa jalkapallon on kolmien MM-kisojenkin myötä ylivoimainen ykköslaji?
- Jalkapallo lienee ainoa laji, jossa me pystymme suomalaiset voittamaan. Minulla oli mahdollisuus urheilla lapsena muutakin kuin jalkapalloa pelaten. Pelasi baseballia, yleisurheilin ja harrastin karatea jalkapallon lisäksi. Aloitin lentopallon vasta 16-17 -vuotiaana ja sen myötä sain myös stipendin yliopistoon. Kehityin lajissa aika nopeasti ja aloin unelmoida ammattilaisuudesta. Sitten pääsinkin Tono Santon (Espanjan maajoukkuevalmentaja) käsiin Espanjaan.
”Lihakset pullistuivat pelissä puolella”
Jo aiemmin jutussa Allu myönsi pitävänsä Timo ”Dole” Tolvasen kuvaa lähellä. Joten keneltäpä muulta kuin Dolelta olisikaan parempi kysyä muistikuvia entisestä pelikaveristaan.
- Mestaruuden jälkeen Sampon jatko liigassa oli tiukilla talouden osalta. Kuluja vedettiin alas ja sitä kautta pelaajienkin palkkoja pudotettiin ja yritettiin rakentaa liigajoukkuetta pienillä satsauksilla. ”Lelu” (Olli-Pekka Ojansivu) lähti ja hänen tuuraajaa löytyikin sitten ihan kulman takaa Hondurasista, Dole kertaa taustoja.
- Kyllähän Allun olemus teki vaikutuksen heti ensimmäisissä treeneissä. Pelattiin lämmittelyssä fudista ja en ole eläissäni pelännyt niin paljon kuin silloin. Se panssarivaunu kun lähti tulemaan täydellä vauhdilla, niin oli pakko juosta alta pois. Ei mitään tekniikkaa, mutta hirveällä voimalla juoksi pallon kanssa maaliin ja muut kaatui alta pois. Jossain vaiheessa muistaakseni piti jo vähän jutellakin, että ei ole tarkoitus tappaa omia pelaajia.
Tolvanen kuvaa Salgadoa vahvana ja ulottuvana hyökkääjänä, mutta samalla myös sydämellisenä ja mukavana persoonana, joka syttyi peli alkaessa.
- Tuntui, että sen lihaksetkin pullistui tuplamäärän pelin aikana. Eikä se edes pumpannut niitä lihaksia peilin edessä kopissa ennen peliä, niin kuin hänen pelikaverillaan Timo Leikkaalla oli/on tapana. Järkyttävän kova itseluottamus oli Allun vahvuus ja sen myötä hän takoikin kovia lukemia.
Tolvanen allekirjoittaa miehestä tykätyn Savossa kovasti niin pelimiehenä, kuin persoonakin.
- Kiva nähdä somessa kuvia, jossa Allu painaa edelleen huipputikissä Sampon paita päällä treeniä. Terveisiä tätäkin kautta sinne kauas koko perheelle. Ja turha on varmaan sanoa, mutta… BE STRONG!, Tolvanen päättää kuvaelmansa.
Suomesta lähtö ei ollut suunniteltu
Sammon vuodet jäivät hieman yllättäenkin ”Allun” viimeisiksi Euroopassa. Syitä paluulle oli monia, niistä päällimmäisenä isän sairastuminen syöpään.
- Isoveljeni otti maatilamme hoitaakseen. Ne olivat vaikeita aikoja. Heti palattuani, muistan vielä sen olleen 30. marraskuuta, me lähdimme viemään toiseen maahan isääni syöpähoitojen aloittamiseen.
- Valinta lähteä Suomesta oli kaikkea muuta kuin helppo. Elämämme Suomeessa oli lähes täydellistä: esikoisemme oli syntynyt juuri heinäkuussa ja kaikkea. Olin jo sopinut siirtyväni Sammosta toiseen seuraan, jossa saisin hieman enemmän aikaa olla perheeni kanssa.
- Mutta tänään, kun katson taaksepäin, niin aikamme Hondurasissa on ollut myös hienoa, olemme olleet siunattuja perheeni kanssa.
2015 ”Allu” sai opintonsa valmiiksi yliopistossa markkinoinnin ja kansainvälisen busineksen osalta.
Heti Sampon vuosien jälkeen 2014 Luis johdatti Hondurasin maan historian ensimmäiseen lentopallomenestykseen, kun joukkue voitti Väli-Amerikan mestaruuden lyömällä finaalissa Costa Rican. Turnauksen paras pelaaja oli Luis Alberto Salgado, joka teki välierässä 39 ja finaalissa 40 pinnaa.
- 2013-2016 olin mukana maajoukkueessamme, johon en Euroopan vuosieni aikana pystynyt. samalla aloin suuntautua valmentamiseen ja olen nyt kuuden vuoden ajan toiminut päätoimisena valmentajana. Olen kasvattanut paljon nuoria meidän nykyisiin U21 ja U18 maajoukkueisiin voittaen monia maan mestaruuksia. Nykyisin kuulun myös maan varsinaisten maajoukkueiden valmennusjohtoon. Lisäksi toimin nykyään myös urheilutoimenjohtajana paikallisessa urheilukoulussa.
Jumalan siunausta kaikille
Paljon on ehtinyt ensi tammikuussa vasta 40 täyttävän Luisa Alberto Salgado Lopezin elämässä siis tapahtua ja kiitollisuus Suomen vuosista sekä tästä päivästä on ilmeinen.
- Ensinnäkin haluan sanoa ihan kaikille Jumalan siunausta! Te kaikki jätitte pysyvän jäljen sydämeeni. Kiitos, että avasitte ovenne minulle ja perheelleni niin koteihinne kuin sydämiinne. Toivottavasti tapaamme vielä!
Kiitos samoin Allu, Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi, teitä ei todellakaan ole unohdettu!
Que Dios te bendiga, Luis Alberto, y que Dios bendiga a todos ustedes.
Teksti: Toni Flink
Kuvat: Luis Alberto Salgadon ja Mestaruusliigan albumit
