- Voin hyvin ja elämä on hyvää, Tess kuittaa toukokuisena viikonloppuna 2020 kuulumisensa yhteen lauseeseen. Mukava kuulla!
Hän työskentelee Denver Tech Centerissä sijoitus- ja varallisuusinstituutissa kirjanpito ja palkkapäällikkönä (Accounting and Payroll manager at the Investment and Wealth Institute).
- Olen siis täysnörtti, Tess naurahtaa.
Heti alkuun keskustelu menee, kuinka ollakaan, maailmaa runtelevaan COVID-19 pandemiaan. Se ei ole ollut jättämättä jälkeä myöskään nyt 36-vuotiaan Rogersin lähipiiriin.
- Minähän ole oikeasti sydämestäni aika introvertti ihminen ja omaan tekemiseen ei tällä ole ollut suurtakaan vaikutusta. Olen päässyt työskentelemään muutaman päivän viikossa kotitoimistosta, mutta minut lasketaan myös sellaiseksi toimijaksi yrityksessa, että saan käydä työpaikallanikin askaroimassa.
- Hyvinkin mielenkiintoista on puolestaan ollut sen vaikutus, että kuntosalit eivät ole täälläkään olleet auki. Olen joutunut opettelemaan, miten treenata hyvin kotioloissa.
- Ikävin puoli on ehdottomasti ollut se, että en ole nähnyt äitiäni pitkään aikaan. Hänet on kaksi kertaa testattu positiiviseksi COVID-19 -suhteen ja hän on ollut karanteenissa jo yli kuukauden. Kovasti odotamme päivää, että testitulos muuttuu negatiiviseksi ja pääsemme taas näkemään!
Riikka Tiilikainen, Laura Pihlajamäki, Maria Tuominen, Tess Rogers, Riikka Sammelvuo ja Lauren Abrahamson juhlimassa taas yhtä pistettä kaudella 2008-2009 Vanajan RC:n paidassa.
Salaa Suomeen jopa äidiltä
Mutta palataanpa Tessin uraan Suomessa. Sehän samalla on myös hänen koko uransa yliopistopelien ulkopuolella ammattilaisena.
Tasan 100 liigaottelua 2007-2011 toivat kolme SM-mitalia: kultaa avauskauden huipennukseksi Vanajan RC:ssa, pronssia samassa seurassa 2009 sekä niin ikään pronssia 2010 Oriveden Ponnistuksessa. Neljä liigakausi sujui puolestaan LiigaEuran paidassa. Liigan tähdistöön Tess valittiin 2008 ja 2010. Liigapisteitä syntyi 1865, josta on helposti laskettavissa huikea ottelukohtainen pistekeskiarvo 18,65 pistettä!
Suomeen Tess livahti suorastaan salaa syys-kesällä 2007. Opiskelut Colorado State Univeristyssä oli suoritettu ja kevään hän oli ehtinyt valmentaa high schoolissa.
- Tajusin, että lentopallon pelaaminen ei osaltani ollut kyllä vielä tässä. Otin yhteyttä tiettyihin kontakteihini ja onneksi viikkoa myöhemmin olinkin jo lentokoneessa matkalla Hämeenliinnaan. En kertonut matkastani kenellekään, en edes äidilleni! Kyllä, hän on edelleen hieman tolaltaan tämän asian takia…
Heti ensimmäisten treenien jälkeen Vanajan RC nimellä pelannut hämeenlinnalainen hallitseva Suomen mestari solmi sopimuksen Tessin kanssa kaudesta 2007-2008.
- Lähetin sähköposteja perheelleni ja ystävilleni siitä missä olen ja mitä on tapahtunut, että olen saanut uskomattoman mahdollisuuden elää unelmaani ammattilaislentopalloilijana Suomessa.
Tessillä ei sinänsä Suomesta paljoakaan tietoa ollut tänne rynnätessä.
- Tiesin hieman millainen ilmasto täällä on ja sen, että pääkaupunki on Helsinki. Siinäpä se. En tiennyt suomalaisista tai maan historiasta mitään. En pysty sanomaan mikä oli ensivaikutelmani, mutta sen tiedän että se oli hyvä, koska jatkoin tänne palaamista aina kerta kerran jälkeen!
Stella Odion ja Marika Andersson Tessin kanssa kultakuvassa 2008 finaalien jälkeen.
Tunteja mestaruutta fiilistellen Hämeenkaaressa
Ensimmäinen kausi päättyi kultajuhliin Hämeenkaaressa, kun runkosarjan voiton perään Vanajan RC kaatoi välierissä Someron Pallon otteluvoitoin 3-0 ja finaaleissa se nousi mestaruuspallon takaa kahden viimeisen finaalin voitolla 3-2 -otteluvoitoin mestariksi.
- Muistan, miten me istuttiin hallissa viimeisinä kentällä Leenun (Leena Havunen) kanssa vain jutellen ja jutellen. Meillä oli hänen kanssa mielestäni todella spesiaali ystävyysssuhde ja olimme paljon enemmän kuin joukkuekaverit. Nautimme jokaisesta sekunnista ja kultamitaleista, Tess muistelee.
- Muistan myös, että minun piti samana iltana hyvästellä joku, joka oli opettanut minusta paremman joukkuekaverin ja ihmisen. Mantu (Maria Tuominen) ei ole vain mahtava pelaaja, vaan hänen rakkautensa peliin opetti minulle todella paljon.
- Muistan myös, my baby, Lapan: en ole koskaan nähnyt sellaista iloa kenessäkään, kuin hänen hymynsä kertoi tuona iltana.
- Valmentajamme Timo (Helle) ja Teemu (Sarna), olivat rehellisesti sanottuna myös mahtavia. Oli todella upea pelata heille.
Kauden piti kuitenkin olla se yksi ja ainoa Suomessa. Mutta.
Tess työskenteli Lamar Univeristyssa Texasissa valmentajana 2008.
- Ajattelin, että kultamitalin saavuttamisen jälkeen pelaajaurani oli siinä ja oli aika siirtyä muihin toimiin lajin parissa lopullisesti. Kuinka väärässä olinkaan. Kohta olin takaisin Hämeenlinnassa.
Tess palasi todellakin Hämeenlinnaan puolessa välissä runkosarjaa. Tällä kertaa OrPo maksoi kalavelat edellisvuoden niukasta finaalitappiostaan välierissä, mutta pronssipeleistä oli muistona voitot Someron Pallosta.
Vastaanottopuuhia yhdessä Riikka Sammelvuon kanssa 2009 Laura Pihlajamäen ja Elina Salomäen seuratessa toimintaa.
OrPosta elämänaikaisia ystäviä ja ihania muistoja
Kaudella 2009-2010 Tess vaihtoi kuumeisesti kultaa metsästäneen kahden edelliskauden hopeajoukkueen OrPon riveihin Orivedelle.
- Orivedellä on sydämessäni todellakin erikoismerkitys. Seura ja kaupunki olivat uskomaton paikka: minut hyväksyttiin sinne palaseksi heti kättelyssä. En koskaan tuntenut siellä, että olisi poissa kotoani.
Tess kertoo asuntonsa sijainneen libero Heidi Hietalan alapuolella ja Heidin ottaneen hänet siskokseen heti saman tien.
- Eikä OrPo olisi ollut OrPo ilman Jenniä (Petäjäjärvi/Hiltunen). Jenni oli kuin kirkaana loistava valo kentällä ja omasi aivan hirvittävän kilpailuvietin ja voitontahdon. Rakastan häntä ja hän on edelleen yksi parhaista ystävistäni.
- Sitten tietysti oli ”mini me” eli Saana (Koljonen). Minun rakas pallottelukaverini kauden ajalta. Ja tietysti Anni (Mäkinen), joka hymyili huonoimmillakin hetkillä.
Tänäkin keväänä OrPo ja Vanajan RC sattuivat pudotuspeleissä vastakkain ja nyt oli Vanajan vuoro voittaa välierissä. Pronssipeleissä ripustettiin toinen perättäinen pronssi Tessin kaulaan Pislaplokin kaaduttua 2-0.
Tess ja Stella - jälleen yhdessä.
Vielä kerran eli neljännen sellaisen, Tess palasi kaudeksi 2010-2011. Tällä kertaa Euraan.
- Tiesin kauden aloittaessani, että tämä on takuulla viimeinen kauteni pelaajana. Sinne minut houkutteli eniten ajatus päästä pelaamaan vielä Stellan (Odion) kanssa.
Stellan kanssa Tess oli pelannut jo kultaisella Hämeenlinnalinna. kaudella ja nyt maanainen palasi Suomeen.
. Meillä oli erityinen side Stellan kanssa niin kentällä, kuin sen ulkopuolellakin. Oli upeaa päättä pelaajaura hänen kanssa. Ja totta kai myös sillä oli merkityksensä, että Jukka (Koskinen) toimi LiigaEurassa valmentajana edellisvuoden OrPon valmentamisen tapaan.
- Eurasta pitää mainita ehdottomasti se, että sain siellä olla mukana myös junioritoiminnassa. Nurmen sisarukset ovat jääneet sielä ikuisesti mieleeni. Tytöistähän on jo kasvanut aikuisia naisia, he inspiroivat minua. Minulla on heitä kovasti ikävä. Edelleekin minulla on Ronjan kutomat lapaset käytössä!
Tessin ura Suomessa päättyi LiigaEuran 0-2 -tappioon PislaPlokille puolivälierissä.
Tess Rogers Toni Flinkin henkilökuvahaastattelussa URHOtv:ssä viimeisellä Suomen kaudella.
- Olin pikkukaupungin tyttö paikkakunnalta, jossa high schoolissa oli alle sata lasta ja en koskaan todellakaan kuvitellut pääseväni kokemaan jotain sellaista, mitä Suomessa koin. Jos joku olisi tällaista väittänyt kouluaikanani, olisin vain nauranut sen mahdottomuudelle. Aikani Suomessa muokkasi minusta takuulla paremman ihmisen. Uskon täysin sen olleen elämäni onnellisinta aikaa. Upea maa täynnä upeita ihmisiä. Minulle on jäänyt useita edelleen vahvana eläviä ystävyyssuhteita esimerkiksi Jennin, Heidin ja Saanan kanssa.Emme puhu joka päivä, mutta kun puhumme, tuntuu ettemme ole olleet lainkaan erossa. Lisäksi Teemu Lahti oli upea ystävä, hänen perheensä otti minut osaksi tavalla, jota en koskaan unohda.
Sydänystävät pulkkamäessa: Jenni Petäjäjärvi ja Tess Rogers talvena "tovi sitten".
Jennin voitotahto, luisteluopinnot ja Hyvää joulua
Tunteikkaaksi menevästä muistelusta hypätään sitten jo kevyempään aiheistoon, kun kysymys kuuluu Suomen vuosien hassuimmista hetkistä.
. Sen täytyy olla ne lukemattomat tappiot Skipbo-korttipelissä Jennille. Kaikki hänet tuntevat tietävät hänen kilpailuhimonsa pelikentällä ja Skipbossa tavat olivat samat!
- Toinen juttu oli sitten minun luistelemisen opetteluni. Kerta toisensa jälkeen nurin. Opin, ettei minusta ole luistelijaksi.
- Muistan myös, kun Mantu yritti opettaa minua tunteja sanomaan ”Hyvää joulua”. En koskaan saanut lausumistani kohdilleen. Uskon, että en osaisi vieläkään, vaikka opettaminen yhä jatkuisi….
- Haluaisin mainita kaikki ihanat ihmiset, kaikki joukkuekaverini….
Nykysin Tessiä ei enää lentopallokentillä nähdä polven loukkaannuttua pahasti muutamia vuosia sitten vasemmasta jalasta.
- Mutta hiekalla edelleen pystyn pelaamaan, viimeksi viime viikonloppuna. Lentopallolla on ollut ja tulee aina olemaan iso merkitys elämässäni. Se antoi minulle monia mahdollisuuksia ja kokemuksia, joita en koskaan muuten olisi saanut kokea.
Lopuksi Tess tiivistää tunteensa Suomen vuosia ja suomalaisia kohtaan kahteen lauseeseen.
- I miss Finland!!!! I miss you all!!
Teksti: Toni Flink
Kuvat: Tess Rogersin kotialbumi
