Ensimmäistä kauttaan Suomessa pelaava ”T ”on viime kauden NCAA mestari, joka hallitsee mainiosti kitaransoiton ja on joukkueensa leipuri. Mestaruusliigassa ammattilaisura on alkanut hienosti joukkueen voitettua kaikki viisi ensimmäistä otteluaan. Näihin peleihin 22-vuotias 188 -senttinen Taylor on kerännyt 20,6 pistettä ottelua kohden, joka on koko liigan toiseksi korkein pistemäärä. Näihin peleihin Taylor on torjunut. 8 torjuntaa ja 10 ässää.
Moi Taylor, kuka olet ja mistä tulet?
Olen Taylor Humphrey ja olen kotoisin Michiganin osavaltiosta Yhdysvalloista. Viime kaudella pelasin NCAA-lentopalloa Texas A&M Universityssä, ja voitimme kansallisen mestaruuden, joka on yliopistourheilijalle korkein mahdollinen saavutus.
Miten ensimmäinen yhteydenotto Suomeen tulostasi tapahtui, ja ketkä olivat avainhenkilöt tänne tulossasi?
Kuulin tästä mahdollisuudesta ensimmäisen kerran mahtavalta agentiltani Steveltä. Hän kehui Suomen liigaa vakaaksi sarjaksi ja loistavaksi paikaksi aloittaa ammattilaisurani. Innostukseni tätä mahdollisuutta kohtaan kasvoi entisestään keskustellessani Protan (päävalmentaja Nebojsa Protic) kanssa, sillä hän korosti halua kehittää minua pelaajana ja samalla pitää harjoitteluympäristön hauskana ja nautinnollisena.
Mikä Suomessa on yllättänyt sinut eniten verrattuna siihen, mitä odotit etukäteen?
Ehdottomasti fanit! He pitävät kunnolla ääntä ja tuovat peleihin aivan mahtavaa energiaa sekä kannustusvälineitä, kuten lippuja ja rumpuja. Minulle kerrottiin aluksi, että suomalaiset ovat yleensä hieman hiljaisia ja pidättyväisiä, mutta oman suosikkijoukkueen kannustamisessa se ei todellakaan pidä paikkaansa. Se tekee ottelutapahtumasta todella jännittävän ympäristön pelata ja kilpailla.
Kuvaile nykyistä kotikaupunkiasi kolmella sanalla.
Kodikas, vieraanvarainen, yhteisöllinen.
Miten päädyit lentopallon pariin?
Kun olin 12-vuotias, ajattelin, että jalkapallosta tulisi minun lajini, kunnes äitini ilmoitti minut paikallisen lentopalloseuran tryouteihin. Muistan edelleen elävästi, kuinka saavuin paikalle futsalkengissäni ja ajattelin: ”Hei, tämähän on hauskaa!”
Nyt minulla on menossa jo kymmenes vuosi lentopallon parissa ja ensimmäinen ammattilaiskauteni täällä Suomessa!
Miksi lentopallo on maailman paras urheilulaji?
Siinä yhdistyvät loistavalla tavalla fyysisyys ja taktisuus. Tekniikka ja oveluus ovat aivan yhtä arvokkaita ominaisuuksia kuin nopeus ja voima. Pelaajana lajiin jää koukkuun, koska aina löytyy jokin uusi lyönti, jota voi kehittää, tai taito, jota voi hioa paremmaksi.
Lentopallo on myös aivan loistava laji katsoa, koska peli on nopeatempoista ja yksittäisiä pisteitä on helppo seurata. Siinä on paljon energiaa ja peliin on helppo päästä mukaan!
Miten kuvailisit rooliasi joukkueessa sekä kentällä että sen ulkopuolella?
Yritän parhaani mukaan tuoda hauskaa ja positiivista energiaa jokaiseen harjoitukseen ja otteluun. Haluan pitää fiiliksen korkealla ja samalla tehdä kovasti töitä kehittyäkseni.
Uskon, että joukkue odottaa minulta paljon vastuuta vastaanotossa ja hyökkäyspelin ratkaisijana laidoilta. Jos palloa ei ole mahdollista tappaa suoraan, pyrin pelaamaan sen mahdollisimman hyvin ja hankkimaan joukkueelleni edun kyseisessä pallorallissa.
Kentän ulkopuolella taidan olla joukkueen leipuri. Ja kyllä, tarkoitan nimenomaan kaikenlaisten leipien ja keksien leipomista! Tykkään myös järjestää joukkueelle yhteisiä illanviettoja ja leffailtoja, ja ne ovat osaltaan auttaneet rakentamaan meille tiiviin joukkuehengen.
Mikä on tavoitteesi tälle kaudelle?
Haluan mitalin kauden päätteeksi. Joukkueessamme on kaikki tarvittavat palaset erittäin menestyksekkääseen kauteen, ja henkilökohtaisesti haluan päättää tämän kauden niin, että jotain konkreettista jää käteen.
Mitä teet lentopallon ulkopuolella kotona Yhdysvalloissa, ja mitä teet nyt Suomessa?
Kotona: Tykkään pitää itseni kiireisenä myös lentopallon ulkopuolella! Uskoni on minulle erittäin tärkeä, joten vietän aikaa kristittyjen ystävieni kanssa ja tutkin Raamattua myös itsekseni. Rakastan lisäksi musiikkia. Soitan alttoviulua ja kitaraa, ja olen myös opetellut soittamaan pianoa.
Täällä Suomessa: Olen asettunut tänne hyvin, ja nautin todella siitä, että minulla on enemmän vapaa-aikaa kuin aiempina vuosina, jolloin jouduin yhdistämään lentopallon ja opiskelun. Olen löytänyt muutamia englanninkielisiä jumalanpalveluksia, mikä on ollut todellinen siunaus, ja etsin edelleen englanninkielistä raamattupiiriä!
Toin myös akustisen kitarani mukanani tänne asti Yhdysvalloista ja olin todella iloinen, kun se selvisi lennosta ehjänä. Kotona pelasin paljon pickleballia, joten odotan innolla, että pääsen vaihtamaan sen täällä padeliin, etenkin talvikuukausina!
Kuka on idolisi ja miksi?
En ole varma, onko minulla koskaan ollut yhtä tiettyä lentopalloilijaa, jota olisin erityisesti ihaillut. Nuorempana halusin kuitenkin ottaa omaan peliini mallia Kathryn Plummerilta, koska ihailin hänen pelityyliään ja olemustaan kentällä.
Millainen olit valmennettavana juniorina, ja millainen olet valmennettavana nyt?
Uskon, että jo juniorina toin kentälle paljon tulta ja intensiteettiä. Olin aina hyvin ilmeikäs ja energinen ja pyrin sillä tavoin nostattamaan joukkuekavereitani.
Kuvailisin itseäni myös todelliseksi ”salihirmuksi”, eli halusin pelata koko ajan. Saatoin viettää tuntikausia vain pallon ja seinän kanssa. Nautin taitojen teknisestä puolesta, ja sama pätee edelleen.
Tykkään työstää yksityiskohtia, kuten lyöntikäden liikeratoja ja vastaanoton kulmia. Joukkuekaverina haluan pitää tunnelman rentona. Haluan nauttia siitä, että saan tulla joka päivä töihin, enkä epäröi heittää vitsejä tai ottaa muutamaa tanssiliikettä esiin pitääkseni tunnelman hauskana.
Mikä on salainen taitosi?
Musiikillisuuteni. Sain läheisiltä ystäviltäni lahjaksi todella hienon, helposti mukana kuljetettavan matkakitaran, ja olen valtavan kiitollinen siitä, että se on täällä Suomessa mukanani. Kitaran soittaminen on minulle paras tapa purkaa stressiä ja ilmaista itseäni.
Onko sinulla jokin rutiini tai taikauskoon liittyvä tapa, jota sinun on aina noudatettava ennen ottelua?
En sanoisi olevani taikauskoinen, mutta minulla on kyllä melkoinen lista asioita, jotka kuuluvat lämmittelyrutiiniini.
Tykkään aloittaa laittamalla ottelupäivän kampauksen rusetteineen kuntoon. Sen jälkeen on aika lämmitellä olkapää vastuskuminauharutiinillani, ja lopuksi pidämme joukkuetovereiden kanssa lyhyen rukouksen.
Ja kaiken tämän teen samalla, kun fiilistelen ottelua edeltävää soittolistaani, jolta löytyy kaikenlaista rockia, K-popia ja instrumentaalisia elokuvasävelmiä. Minkäs sille voi, pidän elokuvamaisesta tunnelmasta.
Millä nimellä äitisi ja isäsi kutsuivat sinua lapsena, ja millä nimellä he kutsuvat sinua nykyään?
Vanhempani kutsuvat minua enimmäkseen Tayloriksi, mutta sisarukseni ja ystäväni kotona kutsuvat minua T:ksi.
Mikä olisi ensimmäinen asia, jonka muuttaisit Mestaruusliigassa, jos saisit täysin vapaat kädet?
Haluaisin ehdottomasti ottaa käyttöön videohaastojärjestelmän. Pelitilanteet tapahtuvat äärimmäisen nopeasti, ja järjestelmä olisi loistava apuväline, joka vähentäisi myös tuomareihin kohdistuvaa painetta.
Se antaisi hyökkääjille mahdollisuuden käyttää rohkeammin lyöntiratkaisuja, joissa pallolla haetaan aivan pientä hipaisua torjunnasta. Hyökkääjän ajattelutapa on ehdottomasti erilainen silloin, kun haastomahdollisuutta ei ole.
Suukiitos Taylorille ajasta ja lämminhenkisistä vastauksista. Kaikkea hyvää kauteen!
Teksti: Toni Flink
Kuvat: Antti Kaskinen / LP-Vampula
